Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Suomen pysyvä edustusto Euroopan unionissa: Ajankohtaista: Töissä EU:ssa – sata suomalaista tarinaa

SUOMEN PYSYVÄ EDUSTUSTO EUROOPAN UNIONISSA

Avenue de Cortenbergh 80, B-1000 Bruxelles, Belgique
Puh. +32-2-287 8411
S-posti: sanomat.eue@formin.fi
English | Suomi | Svenska | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Uutiset, 24.10.2014

Töissä Brysselissä – kymmenen suomalaista tarinaa

"EU-kirjeenvaihtajalta vaaditaan maalaisjärkeä – ja kykyä innostua"

Jarno Hartikainen, Kauppalehti
Jarno Hartikainen, Kauppalehti
Jarno Hartikainen, toimittaja, Kauppalehti

Jarno Hartikainen on ollut Kauppalehden kirjeenvaihtajana Brysselissä helmikuusta 2013 lähtien. "Juttujeni otsikoissa ei näy sanaa "EU", sillä oleellista ei ole se, mitä tietty hallinnon taso tekee vaan se mitä se merkitsee Suomelle."

Mikä sai sinut lähtemään Brysseliin?

Kun minulle tarjottiin tilaisuutta lähteä, tarvitsin pienen harkinta-ajan. En ollut aikaisemmin ollut EU-asioiden kanssa tekemisissä, ne olivat tuntuneet etäisiltä, eivätkä suoraan sanottuna kovinkaan kiinnostavilta.

Ajattelin kuitenkin, että olisi hölmöä jättää väliin tilaisuus päästä tekemään jotain aivan uutta, ja erilaisuudessaan jopa hieman pelottavaa. Lisäksi kirjeenvaihtajapaikkoja ei ylipäänsä ole enää usein tarjolla, joten sekin puolsi päätöstä ottaa paikka vastaan.

Millainen on tyypillinen työpäiväsi? Onko sellaista?

Työpäiväni ovat vaihtelevia, mutta rutiinejakin löytyy. Ensinnäkin pyrin suunnittelemaan seuraavan päivän kirjoitusaiheeni jo edellisenä iltana, jotta pääsen aamulla heti töihin.

Ensimmäiseksi soitan Helsinkiin ja kerron, mitä on päivän agendalla ja mistä ajattelin sinä päivänä kirjoittaa.

Puhelun jälkeen katson, mitä muissa medioissa kirjoitetaan tai mitä ylipäätään on meneillään. Tosin en valitse aiheitani sillä perusteella, että muut ovat niistä kirjoittaneet. Yritän aina löytää omia aiheita ja omaa, suomalaista näkökulmaa juttuihini.

Varsinkin alussa työpäivät usein venyivät pitkiksi. Sittemmin olen oppinut priorisoimaan. On myös tärkeää hyväksyä omat rajansa. Aivan yhtä tärkeää on ymmärtää, että kaikki mikä tuntuu Brysselin kuplassa kiinnostavalta, ei välttämättä ole sitä suomalaiselle lukijalle.

Mielestäni nopeudella kilpailu on turhaa. En usko, että lukijalle tuo lisäarvoa se, kuka uutisen ehtii ensimmäisenä twiittaamaan.

Riittääkö EU:sta raportoitavaa? Kuinka monta juttua kirjoitat keskimäärin viikossa?

Riittää. Tuntuukin, että pitäisi pystyä venymään sataan suuntaan samaan aikaan. Monien aiheiden kohdalla mietin, että tuotakin olisi mielenkiintoista kaivella vähän tarkemmin. Tänä syksynä aikaa niin sanotuille omille jutuille ei ole juurikaan jäänyt.

Kirjoitan keskimäärin jutun per päivä, ja siihen päälle mahdolliset verkkojutut. Brysselistä odotetaan tasaista virtaa artikkeleita, vaikka juttujen lukumäärää ei ole ennalta määrätty. Työ on hyvin itsenäistä, päätän pääasiassa itse sen, mistä kirjoitan.

Pitempiin juttuihin, kuten henkilöhaastatteluihin, saatan käyttää jopa pari viikkoa. Perusuutiset tietysti valmistuvat hyvin nopeasti. Niiden kanssa suurin osa ajasta menee tietojen keräämiseen, jotta voi määrittää asian ytimen.

Olen työssäni oppinut, että EU-asiat eivät juuri kiinnosta lukijoita. Yritän kirjoittaa juttuni niin, että otsikossa tai ingressissä ei näy sanaa "EU". Oleellistahan ei ole se, mitä tietty hallinnon taso tekee. Oleellista sen sijaan on, miten asia vaikuttaa yritykseesi, sijoituksiisi tai ylipäätään Suomen talouteen.

Kirjoitat Kauppalehdelle, onko sinulla ekonomistitausta?

Ei ole, vaikka olenkin jokin verran opiskellut kansantaloutta. Talousosaamisesta on toki hyötyä, mutta aiheiden kirjo on niin laaja, että tietyn alan tutkinto ei takaa menestystä. Toimittajalta vaaditaan ennen kaikkea maalaisjärkeä, kykyä löytää asian perustavoite ja ne keinot, millä sitä yritetään saavuttaa. Näiden selvittyä voi esittää asiantuntijoille yksinkertaisia kysymyksiä, ja antaa heidän selittää loput.

Jokaisen jutun kohdalla joudun tietysti miettimään, kenelle sitä kirjoitan. Vaikka Kauppalehden lukijakunta on kapeampi ja erikoistuneempi, pienemmänkin yleisön sisällä viestin kohdistaminen on hankalaa.

Otetaan esimerkiksi pankkisääntely. Kirjoitanko jutun pankkialan ihmiselle vai kainuulaiselle konepajayrittäjälle? Minkälaisella jutulla saisin heidät molemmat lukemaan aiheesta? Ehkä en minkäänlaisella.

Esimerkiksi ilmasto- ja energiapaketilla on niin valtava merkitys suomalaiselle teollisuudelle ja Suomen taloudelle, että juttujen on syytä avautua myös niille, jotka eivät ole asioihin ennestään perehtyneet.

Mistä tekemästäsi jutusta olet erityisen ylpeä?

En ole täällä mielestäni vielä kirjoittanut sitä juttua, josta olisin erityisen ylpeä. Ehkä se on tulossa, toivottavasti.

Satunnaisia onnistumisen tunteita tietysti on, ja voin olla tyytyväinen joihinkin yksityiskohtiin. Sellainen voi olla esimerkiksi uuden näkökulman keksiminen tiettyyn aiheeseen tai oman uutisaiheen löytäminen.

Mikä aihe sai sinut viimeksi innostumaan?

Vaikea nimetä yksittäistä aihetta, vaikka esimerkiksi tällä hetkellä pinnalla olevat energia- ja ilmastoasiat kiinnostavat tietysti kovasti.

EU-aiheet ovat usein päällepäin hyvin puisevia, mutta kun niitä seuraa läheltä, ne alkavat kummasti kiinnostaa - niille voi jopa syttyä. Pankkisääntely, josta kirjoitettiin paljon viime vuonna, on hyvä esimerkki.

Hankalahan näihin töihin olisikaan motivoitua, ellei asioista välillä innostuisikin.

Teksti ja kuva: Kaisa Amaral

FAKTALAATIKKO   Brysselin kirjeenvaihtajat

  • EU:n toimielimiin akkreditoituja toimittajia on noin tuhat, päämiestapaamisten eli huippukokousten aikaan luku on kaksinkertainen
  • Suurimmat uutistoimistot ovat Xinhua , Reuters, AFP, Agence Europe, Bloomberg, DPA, EFE
  • Suomalaiskirjeenvaihtajia Brysselissä on kuusi + freelance-toimittajat
  • Kirjeenvaihtajat ovat Brysselissä yleensä 2-5 vuotta kerrallaan

Tulosta

Päivitetty 11.3.2015


© Suomen pysyvä edustusto EU:ssa, Bryssel | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot