Vuosi sitten ennen kesälomalle lähtöä sain lehdistöneuvokseltamme Jussilta toivomuksen kirjoittaa kolumnin edustuston omille verkkosivuille vapaasti valitsemastani aiheesta. Toki aiheen tuli liittyä töihini sekä olla samalla mahdollisimman horisontaalinen. Lisäohjeeksi sain, että näiden kolumnikirjoitusten olisi hyvä olla lennokkaita, käsiteltävästä asiasta tulisi tehdä helposti avautuva ja mielenkiintoinen ja mieluiten myös hauska. Sellainen kevyt, mutta asiaa sisältävä – ”kyllähän sä tiedät”.
Tänä vuonna Jussi esitti pyynnön, että kirjoittaisin jälleen kolumnin ennen kesälaitumille suuntaamista. Tällä kertaa aihe ei kuitenkaan enää ollut valittavissani, vaan se tuli annettuna: ”kirjoita Lissabonin strategian jatkosta, EU 2020 –strategiasta”. Ja kyllä, kyllä: muistin jo edellisvuodesta, jotain lennokasta, kevyttä, mielenkiintoista ja mieluiten hauskaa. Siis EU2020 –strategiasta?
Aloitan siis hauskuudesta, sillä se on helpointa. Olenhan kuullut useammin kuin kerran monilta kollegoilta, tuttavilta ja kadun miehiltä, että Lissabonin strategia oli lähinnä vitsi. Strategian tavoitteena kun oli luoda EU:sta maailman kilpailukykyisin talousalue vuoteen 2010 mennessä. Tavoite ei toteutunut. Päinvastoin: EU:n sanotaan nyt olevan pahemmassa tilanteessa talouskriisin pyörteissä kuin koskaan aikaisemmin. Minulta onkin kysytty, oliko ylipäätään mitään mieltä siinä, että Eurooppa-neuvosto toisti vanhan vitsinsä sopiessaan uudesta kasvu- ja työllisyysstrategiasta vuoteen 2020 asti. Vastaukseni on, että juuri talouskriisin vuoksi uusi strategia on erityisen tärkeä.
Olen toki samaa mieltä siitä, että Lissabonin strategian tavoitetta ei saavutettu. Sitä ei olisi saavutettu, vaikka talouskriisiä ei olisi tullutkaan. Ja totta on, että talouskriisi vei pohjaa niiltäkin asioilta, joissa edistystä oli saatu aikaiseksi. Mielestäni ei voida kuitenkaan väittää, ettei Lissabonin strategiasta olisi jäänyt käteen mitään hyvää.
Strategiaan kirjatuissa monissa erilaisissa tavoitteissa on saavutettu tuloksia. Strategian mukaisesti on luotu eurooppalainen tutkimusalue, tutkimuspanostukset yhteisötasolla ovat selvästi kasvaneet, vaikka 3 %:n tavoitteesta jäätiinkin kauas, jäsenmaiden koordinaatio tutkimus- & kehityssektorilla on lähtenyt hyvin liikkeelle. Eurooppalaisten koulutusjärjestelmien kehityssuunta on lähes kaikilla mittareilla tarkasteltuna ollut positiivinen, korkeakoulujen välistä yhteistyötä on lisätty ja siitä saadut kokemukset ovat olleet hyviä.
Työllisyyssuuntaviivoja ja talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja on koordinoitu paremmin, sisämarkkinoiden puolella on suunnattu huomiota erityisesti pk-yritysten toimintaedellytysten parantamiseen ja avattu näin tietä tarvittaville uudistuksille. Tietoyhteiskunnan kehittämisessä on kaikissa jäsenmaissa saavutettu edistymistä ja energian sisämarkkinoita on avattu kolmannen sisämarkkinapaketin hyväksymisen myötä. On siis tapahtunut paljon etenemistä monella eri sektorilla
– ainakin paljon enemmän kuin pelkän vitsin verran.
Monista hyvistäkin tuloksista huolimatta Lissabonin strategiaa voidaan kuitenkin pitää pettymyksenä. Miksi siis haluttiin jälleen sopia uudesta kunnianhimoisesta strategiasta? Onko takeita, että tälläkään kertaa onnistutaan? Miten EU 2020 -strategia poikkeaa edeltäjästään?
Ensimmäinen ja ehkä merkittävin ero on jäsenmaiden vahvempi sitoutuminen EU2020 –strategiaan. Strategiaa ryhdyttiin valmistelemaan uudelta pohjalta. Eurooppa-neuvosto itse määritteli strategiset linjaukset ja numeeriset tavoitteet. Strategian toteuttaminen on lähtenyt liikkeelle ylhäältä alaspäin niin EU:n tasolla kuin myös kansallisesti. Sen pitäisi olla parempi tae sitoutumiselle.
Eurooppa-neuvosto tulee myös seuraamaan strategian toteuttamista entistä tehokkaammin ja järjestelmällisemmin. Viime vuoden lopulla voimaan tullut Lissabonin sopimus vahvisti Eurooppa-neuvoston roolia ja perusti Eurooppa-neuvoston pysyvän puheenjohtajan tehtävän. Pysyvä puheenjohtaja Herman van Rompuy onkin ilmoittanut, että hänen aikomuksenaan on kutsua Eurooppa-neuvosto koolle entistä useammin. Pysyvyys mahdollistaa myös suunnitelmallisuuden ja seurannan aivan eri tavoin kuin aikaisemmin. Tulevissa Eurooppa-neuvoston kokouksissa on tarkoitus seurata EU 2020 -strategian toteutumista keskitetysti, valitsemalla kokouksiin jokin strategian osa-alue, jota tarkastellaan laaja-alaisesti. Ensimmäinen tällainen strategiaan keskittyvä teema tulee syksyllä olemaan
tutkimus-, kehitys- ja innovaatioaihe.
EU 2020 -strategia eroaa edeltäjästään myös siinä, että se on tiiviimpi ja keskitetympi. Suuret strategiset tavoitteet on rajattu kolmeen: tieto ja innovointi, kestävämpi talous ja korkea työllisyys sekä sosiaalinen osallisuus.
Jotta näiden tavoitteiden toteutumista voidaan seurata, luotiin niitä kuvaamaan viisi määrällistä tavoitetta. Euroopan unionin työllisyysaste pyritään nostamaan 75 prosenttiin, tutkimus- ja kehitystoiminnan osuus BKT:stä 3 prosenttiin, energia- ja ilmastopaketin 20-20-20 –tavoite sisällytettiin yhdeksi määrällisistä tavoitteista, korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuus pyritään kasvattamaan 40 prosenttiin samalla kun varhaisten koulupudokkaiden määrää lasketaan enintään 10 prosenttiin. Viides määrällinen tavoite on ns. köyhyystavoite, jossa eurooppalaisten köyhien määrää pyritään vähentämään 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä.
Näihin strategisiin ja määrällisiin tavoitteisiin pääsemiseksi on luotu kunkin päätavoitteen alle ns. lippulaivahankkeita. Tällaisia hankkeita ovat mm. digitaalinen agenda, josta komissio on jo antanut oman tiedonantonsa. Kuluvan vuoden aikana odotetaan vielä useita muita lippulaivahankkeita.
EU 2020 –strategian kolmas ero Lissabonin strategiaan on se, että siinä erotellaan selkeämmin ne toimet, jotka ovat toteutettavissa EU-tasolla ja ne toimet, jotka kuuluvat kansalliseen toimivaltaan ja jotka tulisi toteuttaa osana kansallisia ohjelmia. Strategian perimmäinen tavoite sen sijaan on sama kuin aikaisemminkin eli vahvistaa EU:n asemaa globaalissa kilpailussa, luoda uusia työpaikkoja ja vähentää työttömyyttä sekä samalla vastata kaikkiin niihin uusiin kysymyksiin ilmastonmuutoksesta ikääntymiseen, joita tulevalla vuosikymmenellä on edessämme.
Juuri talouskriisin vuoksi uusi EU2020 -strategia ja siinä onnistuminen on erityisen tärkeää. Kun meneillään on vaikeat ajat, on keskityttävä sellaisiin toimiin, jotka parhaiten takaavat eurooppalaisen kilpailukyvyn myös tulevaisuudessa.
Äitini kertoi minulle aikanaan tarinaa, jossa kaksi hiirtä putosi maitosaaviin. Toinen hiiri hyväksyi julman kohtalonsa ja hukkui. Toinen hiiri puolestaan jatkoi uimista ja polki vettä vimmatusti, kunnes maito muuttui voiksi ja hiiri pääsi hyppäämään pois saavista. Onneksi Eurooppa-neuvosto on se tarinan sinnikäs ja parempaan uskova hiiri, joka ei luovuta, vaan jatkaa kirnuamista. Ehkä se näin voi taata voita meidän eurooppalaisten leivän päälle myös jatkossa.
Tämän opettavaisen tarinan myötä haluan toivottaa oikein hyvää ja rentouttavaa kesälomaa kaikille edustustomme verkkosivujen lukijoille.
Marja Rislakki
Coreper I -suurlähettiläs
Päivitetty 7.7.2010
