Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

50 vuotta Coreper ykköstä ja kakkosta - Suomen pysyvä edustusto Euroopan unionissa : Ajankohtaista

SUOMEN PYSYVÄ EDUSTUSTO EUROOPAN UNIONISSA

Avenue de Cortenbergh 80, B-1000 Bruxelles, Belgique
Puh. +32-2-287 8411
S-posti: sanomat.eue@formin.fi
English | Suomi | Svenska | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Uutiset, 16.3.2012

50 vuotta Coreper ykköstä ja kakkosta

Pysyvän edustajan sijainen Marja RislakkiCoreper on lyhenne ranskankielisestä komitean nimestä Comitée des representants permanents eli pysyvien edustajien komitea. Komitea on asioiden suuren määrän vuoksi jaettu kahteen kokoonpanoon. Tämä tapahtui 50 vuotta sitten eli vuonna 1962, mistä lähtien Coreper I ja Coreper II ovat toimineet nykyisenlaisessa muodossaan. Edustuston päällikkö ja maansa pysyvä edustaja Euroopan unionissa toimii Coreper II:ssa. Pysyvän edustajan sijainen puolestaan edustaa maataan Coreper I:ssä.

Alku aina hankalaa

Kun noin neljä vuotta sitten sain nimityksen pysyvän edustajan sijaiseksi ja Suomen Coreper I -edustajaksi Brysseliin, olivat saamani reaktiot yllättäviä. Vaikka joukossa oli ihan tavanomaisiakin onnitteluja, niin suuri osa kommenteista sai minut vakavasti miettimään, mihin oikein olin ryhtymässä. ”Onnittelut, vai pitäisikö mieluummin esittää osanottoni?”, ”nyt kyllä saat itsellesi valtionhallinnon työläimmän homman”, ”vain ulkoministeriöistä löytyy niin hulluja työnarkomaaneja, että suostuvat Coreper 1 -edustajaksi”, kuulin eri puolilta kaupunkia tavatessani kollegoja muista ministeriöistä.

Kun sitten syyskuun alussa 2008 aloitin Suomen edustajana Coreper I:ssä, pääsin heti alkuun kokemaan Brysselissä lähes legendaksi muuttuneen Ranskan puheenjohtajakauden, joka oli kuuluisa jatkuvista voileipätarjoiluistaan (voileipiä tuodaan saliin illalla kahdeksan jälkeen, mikä tietää, että kokous jatkuu vielä pitkään) sekä EU-historian kaikkien aikojen pisimmästä Coreper-kokouksestaan. Tuon ensimmäisen ja myöhemmin työtahdiltaan ainakin jonkin verran poikkeukselliseksi osoittautuneen syksyni aikana minun ei tarvinnut kertaakaan miettiä, mitä tekisin vapaa-ajallani – sitä ei nimittäin ollut.

Mystinen Coreper

Kompromissitehtaaksi kuvailtu Coreper on Brysselissä toimivista elimistä vähiten tunnettu. Pääkaupungista käydään kyllä neuvoston työryhmissä ja ministerineuvostoissa, mutta Coreper on suljettu komitea. Siihen osallistuvat ainoastaan edustustoissa työskentelevät ”Brysselin sisäpiiriläiset” eli suurlähettiläs, hänen lähin avustajansa (mertens- tai antici-virkamies riippuen kummasta Coreperista on kyse) sekä edustuston erityisasiantuntijat asiakohdittain. Ehkä tästä syystä eräänlainen salaisuuden verho tuntuu leijuvan Coreperin yllä, eikä oikein tarkasti tiedetä, miten se toimii ja mihin sen kompromissikyky perustuu.

Coreperia käsittelevissä kirjoituksissa ja tutkimuksissa puhutaan Janus-kasvoisesta komiteasta. Jotkut tutkijat pitävät Coreperia EU:n todellisena vallankäyttäjänä, joka keskuudessaan sopii de facto 70-90 % asioista jo ennen kuin ne edes ehtivät ministereille asti. Toisissa tutkimuksissa taas komiteaa kuvataan joko EU:n hallintoneuvostoksi tai hämähäkiksi, joka ulottaa seittinsä kaikkeen päätöksentekoon. Sitä kuvataan niin yhdistelmäksi klassista diplomatiaa ja intiimiä sopimusten tekoa kuin sillaksi Brysselin ja pääkaupunkien välillä.

Nämä käsitykset ovat ymmärrettäviä, sillä Coreper-edustajilla on kieltämättä kaksijakoinen tehtävä: yhtäältä varmistaa kansallisten intressien huomioiminen EU:n päätöksenteossa ja toisaalta katsoa asioita laajemmin ja etsiä ratkaisuja eurooppalaisesta perspektiivistä katsoen. Coreperin jäsen pystyy hoitamaan tehtävänsä sitä paremmin, mitä enemmän hänellä on kykyä kompromissin löytämiseksi. Kaikki Coreperissa toimivat pääkaupungeista saamiensa ohjeiden pohjalta, mutta useimmiten kompromissin löytäminen edellyttää, että ohjeita tulkitaan kokoustilanteen edellyttämällä tavalla. Ei ole minkään hallituksen etu lähettää Brysseliin pysyvää neuvottelijaa, joka lukee vain saamansa ohjeet suoraan paperista kykenemättä lukemaan itse neuvotteluja ja taktikoimaan sen mukaisesti. Tasapaino kansallisen edun ja toisaalta yhteisen edun ja kompromissin saavuttamisen välillä ei aina ole helppo. Jokainen Coreperissa istunut kuitenkin tietää, että ei pysyisi tehtävässään kauan, mikäli ei nauttisi hallituksensa luottamusta. Tästä syystä varaa sooloiluun ei kenelläkään ole. 

Coreper on komitea, jossa keskinäinen luottamus, jopa kaveruus näyttelevät merkittävää roolia, kun kompromisseja etsitään. Kaksi kertaa vuodessa järjestettävät kolmi-nelipäiväiset Coreper-matkat, joihin suurlähettiläät puolisoineen kutsutaan puheenjohtajamaan vieraiksi, eivät ole vain tutustumista pj-maahan ja sen talouteen, vaan niiden tarkoitus on syvemmällä, sosiaalistamisessa ja yhteishengen luomisessa. Neuvottelutilanteessa ryhmädynamiikka ja ryhmän paine vievät asioita lähemmäs kompromissia. Hyvin nopeasti uudet edustajat Coreperissa oppivat, että maansa etuja voi parhaiten puolustaa silloin, kun ei esiinny jatkuvasti jyrkkänä ja tiukkana, vaan tarpeen vaatiessa joustavasti, kompromissihakuisesti, eurooppalaisessa hengessä sekä luottamuksen rakentajana. Sitä paremmin suurlähettiläs toimii, mitä läheisempi ja kiinteämpi on hänen suhteensa pääkaupungin päättävään tahoon. Suuri osa työstä on neuvottelutilanteen ja mahdollisten asiaa eteenpäin vievien ratkaisuvaihtoehtojen selostamista pääkaupunkiin sekä tämän pohjalta uusien neuvotteluohjeiden pyytämistä.

Coreperiin osallistumisen rajoittamisella vain edustustojen virkamiehiin on silläkin oma, kompromisseihin tähtäävä tarkoituksensa. Coreper-edustaja pystyy näin itse kuvailemaan neuvottelutilannetta ja tunnelmaa Coreperissa ja siten osoittamaan myös pääkaupungille sen suunnan, josta kompromissi saattaisi löytyä. 

Mikä sitten on Coreper?

Coreper on lyhenne ranskankielisestä komitean nimestä Comitée des representants permanents eli pysyvien edustajien komitea. Komitea on asioiden suuren määrän vuoksi jaettu kahteen kokoonpanoon. Tämä tapahtui 50 vuotta sitten eli vuonna 1962, mistä lähtien Coreper I ja Coreper II ovat toimineet nykyisenlaisessa muodossaan. Edustuston päällikkö ja maansa pysyvä edustaja Euroopan unionissa toimii Coreper II:ssa. Pysyvän edustajan sijainen puolestaan edustaa maataan Coreper I:ssä. Hyvä muistisääntö EU-logiikan mukaan on, että ykkönen hoitaa kakkosta ja kakkonen hoitaa ykköstä. Yhden lukemani määritelmän mukaan ”Coreper II:ssa istuvat suurlähettiläät itse ja Coreper I:ssä suurlähettilään sijaiset, joten tästä syystä Coreper II on tärkeämpi”. Tosiasiassa näiden kahden kokoonpanon ero on ennen kaikkea niiden hoitamissa asioissa.

Coreper II vastaa ulkosuhteiden, talousasioiden sekä oikeus- ja sisäasioiden valmisteluista. Lisäksi Coreper II:lle kuuluvat Eurooppa-neuvoston valmistelut. Coreper I puolestaan vastaa EU:n sisäisiin politiikkoihin, kuten sisämarkkinoihin, energiapolitiikkaan, liikenteeseen sekä ilmasto- ja ympäristökysymyksiin liittyvän lainsäädännön valmisteluista. Pysyvä edustaja ja pysyvän edustajan sijainen ovat kumpikin vastuussa valmistelemistaan asioista suoraan sille ministerille, jolle hoidettava asia kotimaassa kuuluu ja tässä mielessä he tekevät työtään rinnakkain. Pysyvän edustajan sijainen ei siis ole – kuten nimi harhaanjohtavasti antaa ymmärtää – sijainen Coreper II:lle kuuluvissa asioissa. Pysyvän edustajan sijaisena komiteassa toimii antici-virkamies ja Coreper I -edustajan sijaisena mertens-virkamies. 

Coreperin apuna toimii yli 200 työryhmää, joista vaikeimmat ja poliittisimmat asiat tuodaan Coreperiin joko ratkaistavaksi tai ratkaisuvaihtoehtojen rajoittamiseksi. Coreper myös tekee päätöksen niistä asioista, jotka ovat kypsiä vietäväksi ministereille neuvostoon ja lisäksi Coreper-edustajat toimivat tarvittaessa neuvostoissa ministerinsä sijaisena tämän estyneenä ollessa. Lainsäädäntövalmisteluissa, joita kuuluu erityisen paljon Coreper I:n puolelle, Coreper neuvottelee Euroopan parlamentin kanssa kulloisenkin lakiehdotuksen lopullisesta ratkaisusta sen jälkeen, kun ministerit ovat päässeet neuvostossa asiasta poliittiseen yhteisymmärrykseen tai saavuttaneet siitä yleisnäkemyksen. 

Molemmilla Corepereilla on siis oma selkeä roolinsa ja vastuualueensa. Usein kuulee väitettävän, että Coreper II käsittelee poliittiset asiat ja Coreper I tekniset asiat. Sen käsityksen haluan kumota, sillä monet tekniset asiat muuttuvat hyvin poliittisiksi silloin, kun niissä päätetyillä ratkaisuilla on kymmenien tai satojen miljoonien eurojen vaikutus joko yrityksille tai valtioiden budjetteihin. Maailma on muuttunut ja nykyään esimerkiksi energiaan tai ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset ovat yhä enenevässä määrin hyvin poliittisia. Vai miksi muutoin EU:n mahtimaa Saksa olisi välttämättä vaatinut itselleen juuri energiakomissaarin salkun?

Lopuksi...

Ensimmäinen vauhdikas Coreper-syksyni opetti paljon sekä Coreperin toimintatavoista, kollegoista, että oman maan etujen ajamisesta 27 jäsenmaan joukossa. Ja oppia tulee päivittäin lisää. Yhtäkkiä syksyllä huomasin olevani yksi vanhoista konkareista. Ja vieläkin on mielenkiintoista toimia neuvotteluissa ”hallituksen stunttina” (kuten Vihreä lanka -lehti tehtävääni kuvaili tekemässään haastattelussa). On myös ollut hienoa oppia tuntemaan niin monen ministeriön asiansa osaavia virkamiehiä. Mutta ehkä kaikkein hyödyllisimmäksi opiksi on osoittautunut taito ottaa pikaisia 10 minuutin ”voimanokosia” joko nojatuolissa istuen (missä vaan, milloin vaan) tai Justus Lipsiuksen delegaatiohuoneen sohvalla maaten (miellyttävämpi vaihtoehto). Viime syksynä muistin jo tuoda tyynyliinan mukanani kalastusneuvoston yöistunnon taukoja varten, sillä delegaatiohuoneen koristetyyny on aika karhea.

Marja Rislakki

Kirjoittaja on pysyvän edustajan sijainen ja suurlähettiläs

Tulosta

Päivitetty 16.3.2012


© Suomen pysyvä edustusto EU:ssa, Bryssel | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot