Kun kysyntä markkinoilla on kova, hinnat nousevat. Sama pätee viestintään ja mediaan, erityisesti huippukokouksissa. Kun uutisia pitää tehtailla jatkuvasti, hatarat ja tarkoitushakuisetkin viestit ovat arvossaan. Kesäkuun lopun huippukokous oli tästä hyvä esimerkki, ja yksi siitä kärsineistä on Suomi.
Lainasin ylle otsikoksi ranskalaisen laatulehden huippukokousarviota. Ei kuulosta kovin hyvältä. Miten kummassa Le Monde voi päätyä moiseen johtopäätökseen, kun pääministeri Katainen on jatkuvasti korostanut EU:n pelastamisen tärkeyttä? Ikävä kyllä, vastaus kysymykseen kuuluu: helposti. Kun jollekin on hyödyllistä nähdä vaikkapa Suomen politiikka kielteisessä valossa, kaikupohjaa löytyy aina.
Huippukokouksessa asetelma oli suomalaisittain kaikkea muuta kuin kiitollinen. Eteläiset jäsenmaat painoivat täysillä päälle omilla argumenteillaan, jotka väkisinkin jo maiden koon takia saivat omia tulkintojaan vaivattomasti läpi myös mediassa. Niinpä suomalaisen myönteiseksi kokema terveen taloudenpidon painottaminen muuttuu ”dogmaattisuudeksi”, ja Suomi itse vastarannan kiiskeksi.
Uutisankkojen kärkipäässä keikkuu kiistatta useissa italialaisvälineissä toisteltu väite siitä, että Suomi olisi vaatinut Kreikalta Parthenonin temppeliä ja turistisaaria lainojen vakuudeksi. Tällaiselle pötypuheelle voisi tietysti lähinnä nauraa, ellei kielteisistä mielikuvista seuraisi helposti kielteisiä kerrannaisvaikutuksia.
Kun pääministeri Katainen raportoi eduskunnalle huippukokouksen jälkeisenä maanantaina, kansainvälinen media pillastui jälleen. Vaikka pääministeri vain kuvaili kokouksen kulkua ja Suomen kantoja siellä, hänen eduskunnalle toistamansa huippukokouskannat tulkittiin laajalti uusiksi kannanotoiksi ja poikkeamiseksi huippukokouslinjauksista.
Yksityiskohtiin menemättä, kansainvälinen media perusti tulkintansa enimmäkseen yhteen Helsingissä kirjoitettuun uutistoimistoraporttiin. Huomiotta jäi kokonaan, että pääministeri oli jo esittänyt kaikki raportissa mainitut kannat mm. eurooppalaisen vakausmekanismin (EVM) osalta jo itse huippukokouksessa. Nyt vanhat kannat esiteltiin uusina, mitä jälleen voisi pitää huvittavana.
Voisi, jollei esimerkiksi Espanjassa olisi otettu tosissaan mediaväitteitä Suomen ”uudesta uhkailusta”. Maan hallitusta myöten kommentoitiin pieleen menneitä lehtitietoja Suomen uutena ulostulona, mistä ei siis suinkaan ollut todellisuudessa kysymys. Näin ollen on kaikkea muuta kuin yhdentekevää, ovatko median välittämät viestit paikkansapitäviä vai ei. Viestit välittyvät suoraan päätöksentekoon asti. Italia väläyttelee ylimääräistä eurokokousta muun muassa ”vastahakoisen” Suomen saamiseksi ruotuun.
Onkin erinomaista, että ulkoministeriöllä on etenkin Euroopassa mainio verkosto mediaseurantaa varten. Sitä on varsinkin Pariisin, Rooman, Madridin, Berliinin ja Oslon osalta tässäkin kolumnissa hyödynnetty – kiitokset asemapaikoille! Paljon tärkeämpää on tietysti kuitenkin se, että suomalaiset päättäjät pysyvät kärryillä siitä, millaisilla silmälaseilla meitä etenkin keskeisissä EU-maissa katsellaan.
On laiha lohtu, että eteläeurooppalaisen median hampaisiin ei joutunut huippukokouksen tiimoilta yksin Suomi. Ainakin joltain osin kärjekkyyttä saattoi lisätä myös menestys EM-jalkapallossa, joka houkutti luomaan lukijaystävällisiä analogioita jalkapallo- ja huippukokoustapahtumista. Suomikin ilmeisesti hävisi välieräottelun Italialle, kun meidät helposti suoraan Saksan leiriin luetaan. Myönteistä on toki se, että näin ainakin jollain tapaa pääsimme jalkapallon arvokisoihin kerrankin mukaan...
Pötyä toki painetaan muuallakin kuin Etelä-Euroopassa. Jopa ystävällismielisessä pohjoismaassa Norjassa on vedetty surutta mutkat täysin suoriksi. Vai miltä kuulostaa ”Suomi haluaa estää kriisiavun” tai ”Suomi on hiekkana koneistossa, kun EU:n virkamiehet pyrkivät hillitsemään eurokriisin vaikutuksia”. Norjalaismediassa väitetään samaan hengenvetoon, ettei Suomi hyväksyisi uutta Euroopan vakausmekanismia. Kaikki autuaasti puppua. Toisaalta norjalaisvirheitä on helpompi ymmärtää, koska maa on EU:n ja euron ulkopuolella. Vaikeampi sen sijaan on tajuta, miten saksalaisetkin laatulehdet ovat menneet vipuun ja toistavat samaa virhettä siitä, että Suomen linja olisi jotenkin huippukokouksen jälkeen muuttunut.
Vakavasti pitää kysyä, mistä kohdalleen osuvan huippukokousraportoinnin vaikeus pohjimmiltaan johtuu. Oma selitykseni löytyy puoliksi kolumnin otsikosta, kaikenlaiset väitteet menevät usein helposti läpi johtuen median omista paineista. On kiire saada uutisia, eikä vanhoja haluta toistella.
Kolikon toinen puoli on se, ettei todenmukaista tietoa ole tarpeeksi saatavilla. Se taas johtuu pitkälti neuvotteluprosesseista, joista ei haluta hiiskua ulospäin ennen tuloksia. Kaikki ei siis suinkaan ole median syytä, ja suuri osa mediaa hoitaa tehtävänsä kiitettävästi. Ongelma on se, että mitä kärjekkäämpi uutinen, sitä suurempi huomio, ja kärjekkyyteen liittyy usein virheen mahdollisuus.
Kuva ei toki ole niin mustavalkoinen Suomen tärviöksi, kuin yllä olevasta voisi arvella. Suomikin saa omia viestejään kansainvälisessä mediassa läpi yllättävänkin hyvin. Vaikkapa ajatus vakuudellisista joukkovelkakirjoista (ks. otsikko) noteerattiin laajasti kansainvälisen median keskeisissä välineissä. Tämä osaltaan ehkä selittää myös idean saamaa hyvää vastakaikua itse huippukokouksessa.
Viestinnän merkitystä ei pidä liioitella eikä vähätellä. Päätökset tehdään neuvottelupöydissä, se on selvää. Toisaalta yhtä selvää on, että julkisuuteen välittyneet ja välittyvät mielikuvat ovat olennainen osa neuvottelupöytien asetelmia.
Siksi Suomen kannattaa jatkossakin panostaa asiapohjalta myönteisten mielikuvien luomiseen. Todenperäisiä argumentteja meiltä ei puutu. Niiden markkinointia kaivataan nyt entistäkin kipeämmin, kun valitettavasti eurokriisin poliittiset paineet ovat kertautuneet kansainvälisessä mediassa ja ne heijastuvat takaisin itse päätöksentekoon.
Kotimaisen median osalta en olisi lainkaan huolissani. Sitä päivää tuskin tulee, jolloin suomalaismedia esittää ”Suomi vaatii Parthenonin temppeliä” -tyyppisiä väitteitä. Mediaa ei voi hallita, ei kotimaista saati kansainvälistä. Mutta Suomen pitää olla tarkka ja aktiivinen, jotta medialla on helposti käytössään oikeaa tietoa. Nykyisissä kriisitunnelmissa ja kuumentuneissa mielialoissa se on erityisen tärkeää, ja sitä työtä täällä EU-edustustossa tehdään hartiavoimin.
Seuraavaa puhelua odottaessa...
Jussi Seppälä
Lehdistöneuvos, Suomen EU-edustusto
Päivitetty 5.7.2012
