Suoraan sisältöön
Suomen ulkoministeriö

Tiukka vääntö vuoden 2017 talousarviosta - Suomen pysyvä edustusto Euroopan unionissa : Ajankohtaista

SUOMEN PYSYVÄ EDUSTUSTO EUROOPAN UNIONISSA

Avenue de Cortenbergh 80, B-1000 Bruxelles, Belgique
Puh. +32-2-287 8411
S-posti: sanomat.eue@formin.fi
English | Suomi | Svenska | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Uutiset, 28.11.2016

Tiukka vääntö vuoden 2017 talousarviosta

Kuva: Eurooppatiedotus
Budjetti, Budjetti

Euroopan Unionin talousarvio vuodelle 2017 on parlamentin hyväksymistä vaille valmis. Perinteiseen tapaan asian sopijaosapuolet – komissio, neuvosto (jäsenmaat) ja parlamentti viettivät rattoisan yön Justus Lipsiuksen käytävillä 16.–17.11. ja ”vauva” syntyi lopulta klo 04.07 aamuyöllä: strategiset mitat sitoumuksia noin 157 miljardia euroa, maksatuksia noin 134 miljardia euroa, marginaalit sopivat joka leirille ja lukuisa määrä julistuksia helpottamaan lopputuloksen selittämistä itse kunkin taustavoimille.

Normaalivuosina vuotuinen prosessi on helppo, koska tiukat monivuotiset kehykset ohjaavat sitä. Tänä vuonna 2014–2020 rahoituskehysten väliarviosta käyty vääntö ja jossain määrin Brexit-uhkakin sotkivat tilannetta niin, että neuvotteluasetelmat muuttuivat tunti tunnilta. Lähes yksimielisestä neuvostosta lipesivät loppusuoralla Italia, Kreikka ja Iso-Britannia. Parlamentin valtuuskunta oli kuulemma erityisen jakautunut heidän tavoitteidensa suhteen. Kotiinlähdöllä uhkailtiin ja tiukasti väännettiin puolin toisin, väsytystaktiikka lopulta puri ja komissaari Georgieva pääsi pitämään tunteikkaan jäähyväispuheensa voittajamielellä. Näytelmästä käydään tätä kirjoittaessa vielä epilogia, jossa parlamentti ja Italia yrittävät iltalypsyä rahoituskehysten uudistamisessa. Italiaa lukuun ottamatta yksimielinen neuvosto puolustanee lopulta yhteistä kantaansa. Jälkinäytös liittyy osaltaan siihen, että Euroopan Parlamentilla on merkittävä rooli vuotuisen talousarvion laatimisessa, mutta monivuotisten rahoituskehysten ja tulojen eli omien varojen määrittelyssä sen rooli on rajoitettu.

Euroopan Parlamentin on määrä hyväksyä vuoden 2017 talousarvio 1.12.2016 – mikäli näin ei tapahdu, komission on tehtävä uusi ehdotus ensi vuoden budjetiksi. Jos sopimusta ei saataisi vuoden loppuun mennessä vuoden 2017 talousarviona sovelletaan kuukausittain vuoden 2016 talousarvion tai komission (uuden esityksen) 1/12 osia, kussakin talousarvioluvussa aina näistä pienempää summa noudattaen.

EU:n talousarviohan on jäsenmaiden talouksiin suhteutettuna pieni, vain noin prosentin bruttokansantulosta tai pari prosenttia kaikista julkisista menoista. Suomi maksaa osuutenaan noin 1,5 prosenttia koko budjetista, rahana se tarkoittaan noin 2 miljardin euron summaa vuosittain. Takaisin päin saamme eri ohjelmien kautta noin puolet maksamastamme eli olemme olleet ihan ensimmäisiä jäsenyysvuosiamme lukuun ottamatta nettomaksaja EU-budjettiin. Itä-Euroopan uudet jäsenmaat ovat nykyisin suurimpia hyötyjiä, niiden julkisista investoinneista jopa lähes puolet on viime vuosina tullut EU:lta. Toki syymme kuulua unioniin liittyvät ihan muuhun kuin budjettiin ja nettomaksuamme voinee pitää kohtuullisena hintana jäsenyyden muista taloudellisista ja poliittisista eduista.

EU-budjetin menoista suuri osa, noin 80 prosenttia, palautuu takaisin jäsenmaihin maataloustukena, rakennerahasto- ja muiden ohjelmien kautta. Perinteisten politiikkojen rinnalle on muuttoliikekriisin myötä noussut vahvasti maahanmuuttoon ja turvallisuuteen liittyvät menot. Budjetin rakenteen muuttaminen ei ole yksinkertaista ja se onkin historian ja lukuisten erilaisten painopisteiden ja eturistiriitojen sovittelun kompromissien tulos. Yksi merkittävä ominaispiirre sille on sitoumusten ja maksatusten ajallinen kuilu: sitoumuksia tehdään monissa tapauksissa paljon aiemmin kuin niihin liittyvät menot lopulta maksetaan lopullisille edunsaajille. Yhteisistä menoista sopiminen ei ole helppoa kansallisten menettelytapojen erotessa – niinpä varojen käyttöön liittyy jonkin verran epäselvyyksiä, joita selvitellään usein jälkikäteen. Parhaillaan valmistellaan merkittävää yksinkertaistamista varainkäytön sääntöihin, jotta epäselvyyksiä saataisiin jatkossa vähennettyä ja asianmukaista varojen käyttöä nopeutettua.

EU-budjetin täytyy olla tasapainossa, eli velkaa ei voi ottaa. EU:lla ei myöskään ole omaa veronkanto-oikeutta, vaikka sillä onkin ns. perinteisiä omia varoja (tullit, maatalouden maksuja). Niiden merkitys EU:n tuloista on nykyisellään pieni, suurimmalta osin tulot määräytyvät jäsenmaiden talouksien koon mukaan bruttokansantulon pohjalta. Kuukausittain komissio lähettää kullekin jäsenmaalle laskun sen maksuosuudesta. Koska EU:n menojen perinteinen jakauma on varsin epätasainen (esim. Iso-Britannia ei ole suurista perinteisistä politiikoista – maatalous – ja rakennepolitiikasta - juurikaan hyötynyt), tulopuoleen on aikojen saatossa tehty monimutkaisia poikkeuksia ja alennuksia.


Päivi Valkama
Erityisasiantuntija, Suomen pysyvä edustusto Euroopan unionissa

Tulosta

Päivitetty 30.11.2016


© Suomen pysyvä edustusto EU:ssa, Bryssel | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot